Psykologiset syyt, miksi juomme – ja mistä niissä oikeasti on kyse
Lyhyt vastaus: Ihmiset juovat hyvin ymmärrettävistä psykologisista syistä – hallitakseen ahdistusta, paetakseen kipua, tunteakseen yhteyttä, vaientaakseen häpeää tai yksinkertaisesti tunteakseen jotain muuta kuin selvin päin. Juomisen ”miksi”-kysymyksen ymmärtäminen ei ole itsekeskeisyyttä. Se on todellisen toipumisen perusta.
Kun ihmiset kysyvät, miksi he juovat liikaa, he näkevät sen usein tahdonvoiman pettämisenä. ”Tiedän, ettei pitäisi. En vain pysty lopettamaan.”
Tahdonvoima on kuitenkin harvoin koko tarina. Hyödyllisempi kysymys on: mitä alkoholi on tehnyt puolestasi? Mihin tarpeeseen se vastasi? Mitä kipua se vaiensi?
Tämän ymmärtäminen ei oikeuta juomisen aiheuttamaa haittaa. Se osoittaa, mihin todellisen toipumisen täytyy vastata.
Juominen ahdistuksen hallintaan
Ahdistus on yksi yleisimmistä runsaan juomisen psykologisista ajureista, ja luvut kertovat sen: ahdistuneisuushäiriöiden vuoksi hoidetuista 20–40 prosentilla on myös alkoholinkäyttöhäiriö. Alkoholi voimistaa aivojen pääasiallista estävää järjestelmää ja tuo nopean, luotettavan helpotuksen. Kroonisen ahdistuksen kanssa elävälle se tuntuu lääkkeeltä.
Se toimii jonkin aikaa. Sitten se lakkaa toimimasta ja alkaa pahentaa asioita. Alkoholi voi näyttää lievittävän ahdistusta lyhyellä aikavälillä, mutta ajan myötä runsas juominen ja toistuvat vieroitusjaksot voimistavat sekä ahdistusoireita että juomista. Kierteestä tulee: juo rauhoittaaksesi ahdistusta, tunne itsesi ahdistuneemmaksi, juo enemmän.
Ne, jotka juovat paljon ahdistuksen hallitsemiseksi, eivät usein ymmärrä, kuinka suuri osa heidän ahdistuksestaan on nyt alkoholin tuottamaa eikä alkuperäistä tilaa. Juuri siksi kliinikot rakentavat aikajanan – kysymällä ahdistusoireiden ja juomisen alkamisiästä, pisimmästä raittiista jaksosta ja siitä, oliko ahdistusta tuon jakson aikana. Tämä kysymys kannattaa viedä lääkärille sen sijaan, että vastaisi siihen yksin.
Juominen pakona
Jotkut juovat päästäkseen pois omasta päästään – lopettaakseen ajattelun, huolehtimisen, samojen kehien toistamisen. Elämä päihtyneenä tuntuu kevyemmältä, hallittavammalta, etäämmältä omasta painostaan.
Tämä on erityisen yleistä niillä, jotka kantavat surua, häpeää, vaikeita muistoja tai esimerkiksi masennusta. Ja se on tunnistettu riskipolku eikä luonteen kysymys: tutkimukset viittaavat siihen, että kielteisistä tunnetiloista kärsivillä itselääkitseminen alkoholilla mielialaoireiden kanssa selviytymiseksi lisää alkoholinkäyttöhäiriön riskiä.
Hintana on, että se, mitä pakoillaan, pysyy ennallaan – usein juomisen seurausten pahentamana – samalla kun kyky kohdata se rapautuu tasaisesti.
Juominen yhteyden vuoksi
Alkoholi on kudottu ihmisten sosiaalisiin rituaaleihin tuhansien vuosien ajan, ja se todella helpottaa tietynlaista yhteyttä – se madaltaa estoja, vähentää itsetietoisuutta ja luo jaetun helppouden tunteen. Niille, joille raitis sosiaalinen kanssakäyminen on aidosti vaikeaa, alkoholi voi tuntua avaimelta, joka avaa oven yhteenkuuluvuuteen.
Joillakin tämä liittyy syvempään sosiaaliseen ahdistukseen, kiintymysmalleihin tai perustavaan torjutuksi tulemisen pelkoon ilman puskuria. Vaikeus ei ole sosiaalinen tilanne – vaan haavoittuvuus siinä, että tulee kokonaan nähdyksi.
Juominen ratkaisee oireen koskematta lähteeseen.
Juominen sellaisten tunteiden hallintaan, joille ei ole sanoja
Joillakin ei ole tiettyä psykologista ongelmaa, jonka ympärillä he juovat. He vain tuntevat asiat hyvin voimakkaasti – tunteita, jotka tulevat nopeasti ja kuumina, jotka ovat ylivoimaisia ja vaikeita nimetä. Alkoholi tylppää tätä. Se hiljentää sisäistä maailmaa, joka tuntuu liian äänekkäältä.
Tämä kaava liittyy joskus varhaisiin kokemuksiin, joissa tunteita ei mallinnettu tai toivotettu tervetulleiksi – ympäristöihin, joissa suuret tunteet sivuutettiin, niistä rangaistiin tai niitä ei yksinkertaisesti tunnustettu. Sillä on myös dokumentoitu yhteys riskiin: alkoholinkäyttöhäiriön ympäristöön liittyvistä riskitekijöistä ulkoinen stressi on yksi voimakkaimmista, ja ne, jotka ovat kokeneet traumaa, etenkin lapsuudessa, tai merkittävien stressitekijöiden kasautumista elämänsä aikana, voivat olla alttiimpia runsaalle juomiselle.
Jos ei ole koskaan saanut tilaisuutta oppia kantamaan suuria tunteita, alkoholi voi päätyä hoitamaan sen tehtävän.
Juominen tunteakseen jotain
Pakoon juomisen kääntöpuoli on juominen tunteakseen – päästäkseen käsiksi iloon, jännitykseen tai elävyyteen, joka tuntuu ilman sitä tukkeutuneelta. Jotkut kuvaavat oloaan selvin päin latteaksi, alakuloiseksi tai vaimeaksi – ja alkoholi avaa version heistä, joka tuntuu vapaammalta, hauskemmalta ja läsnäolevammalta.
Tämä liittyy usein masennukseen tai tunteiden turtumiseen. Alkoholi tuottaa palkitsevia vaikutuksia lisäämällä aivojen palkitsemisen käsittelyjärjestelmien toimintaa – ventraalinen tegmentaalialue lähettää dopamiiniviestejä accumbens-tumakkeeseen, ja siellä tapahtuva opioidireseptorien aktivoituminen voi selittää osan päihtymyksen mielihyvästä. Hetken ajan se tuottaa hyvän olon version, joka oli muuttunut saavuttamattomaksi.
Traaginen ironia on, että pitkäaikainen runsas juominen pahentaa ongelmaa. Toistuva, liiallinen käyttö on yhteydessä heikentyneeseen palkitsemistoimintaan ja aivojen stressijärjestelmien lisääntyneeseen aktivoitumiseen, ja toleranssi heikentää alkoholin kykyä ylipäätään tuottaa mielihyvää ja lievittää epämukavuutta – mikä syventää sitä perustason latteutta, jota juominen alun perin hoiti.
Juominen identiteettinä ja rituaalina
Joillekin juominen ei ensisijaisesti liity mihinkään edellä mainituista – vaan siihen, keitä he ovat, miltä heidän elämänsä näyttää ja mitä he tekevät omiensa kanssa. Lasillinen viiniä töiden jälkeen. Oluet kavereiden kanssa. Cocktailit, jotka merkitsevät erityistä tilaisuutta.
Juominen kietoutuu niin tiiviisti elämän ja minän kertomukseen, että lopettaminen ei tarkoita vain juomatta olemista – se tarkoittaa, ettei tiedä, kuka on tai miltä elämä näyttää ilman sitä.
Tämä identiteettipuoli on todellinen, eikä sitä pidä vähätellä. Se on osa syytä siihen, että toipumiseen kuuluu uuden suhteen rakentaminen itseen eikä pelkkä aineesta pidättäytyminen.
Mitä ”miksi”-kysymyksen tunteminen oikeasti muuttaa
Sen ymmärtäminen, miksi juot, ei tee raittiudesta automaattista. Mutta se muuttaa sitä, minkä parissa työskentelet.
Jos joit hallitaksesi ahdistusta, toipumiseen täytyy kuulua todellinen ahdistuksen hoito – ei pelkkä ohje olla juomatta. Toipumisen todennäköisyys on suurempi, kun sekä alkoholinkäyttöhäiriötä että samanaikaista tilaa hoidetaan, ja sekä alkoholinkäyttöhäiriön että lievien tai keskivaikeiden ahdistus- ja masennushäiriöiden lääkitys voidaan aloittaa perusterveydenhuollossa.
Jos joit yhteyden vuoksi, toipumiseen täytyy kuulua raittiin yhteyden taitojen ja kokemusten rakentaminen – mikä on aidosti mahdollista.
Jos joit paetaksesi kipua, toipumiseen täytyy kuulua keino lähestyä tuota kipua tuettuna.
Päivittäisen voinnin seuraaminen – esimerkiksi Rebuildin kaltaisella sovelluksella – voi auttaa tunnistamaan ne tunnekaavat ja tilanteet, jotka ovat himojesi todellisia ajureita. Himo osoittaa aina johonkin. Kannattaa tietää, mihin. Kun himo tulee ennen kuin olet selvittänyt, mihin se osoittaa, ilmainen Himoajastimemme antaa sille paikan, ja Olenko riippuvainen? Testi käy läpi vakioidun seulontakyselyn, jos haluat käsityksen siitä, missä juomisesi tällä hetkellä on.
Huomio itsemyötätunnosta
Juomisen psykologisista syistä lukeminen voi herättää häpeää: ”Minun olisi pitänyt tajuta tämä aiemmin.” ”Olen niin rikki.”
Siihen tätä ei ole tarkoitettu. Syiden ymmärtäminen ei ole syytekirjelmä – se on kartta. Psykologiset tarpeet, joihin alkoholi vastasi, ovat todellisia inhimillisiä tarpeita. Ne ansaitsivat todelliset vastaukset. Alkoholi ei vain ollut yksi niistä.
Toipumisen työ on todellisten vastausten löytämistä, yksi kerrallaan, kärsivällisesti.
Usein kysytyt kysymykset
Onko olemassa yksi pääasiallinen psykologinen syy, miksi ihmiset juovat liikaa?
Ei. Juomisongelmat kehittyvät monia eri polkuja, ja ajurit ovat yleensä kerroksellisia. Kannattaa myös pitää mielessä kuvan molemmat puolet: 50–60% alttiudesta alkoholinkäyttöhäiriölle on perinnöllistä, ja ympäristö – stressi, trauma, ikä ensimmäisellä juomiskerralla, mielenterveys – on vuorovaikutuksessa sen kanssa. Psykologinen ”miksi” on todellinen, mutta se ei ole koko tarina.
Auttaako juomiseni syiden ymmärtäminen lopettamaan?
Se on yksi osa kuvaa. Ymmärrys antaa motivaatiota ja suuntaa – se kertoo, mihin toipumisen täytyy vastata. Pelkkä oivallus muuttaa kuitenkin harvoin käyttäytymistä; sen rinnalle tarvitaan taitoja, tukea ja usein ammattiapua.
Voiko olla psyykkisesti riippuvainen alkoholista olematta fyysisesti riippuvainen?
Kyllä. Psyykkinen riippuvuus – jossa juomisen tarvetta ohjaa emotionaalinen tai psyykkinen tarve eikä fyysinen vieroitus – voi olla merkittävää ja vaikeaa voittaa ilman merkittävää fyysistä riippuvuuttakin. Molemmat muodot ansaitsevat todellista tukea.
Miten selvitän, miksi juon?
Tämä on usein terapian työtä. Kognitiivinen käyttäytymisterapia keskittyy nimenomaan niiden ajatusten, tunteiden, tilanteiden, käyttäytymisten ja stressitekijöiden tunnistamiseen ja hallintaan, jotka johtavat runsaaseen juomiseen – mikä on pohjimmiltaan juuri tämä kysymys järjestelmällisesti lähestyttynä. Rehellinen päiväkirjan kirjoittaminen siitä, mitä tunnet ennen juomista, sen aikana ja sen jälkeen, paljastaa yllättävän paljon jo itsessään. Ole kärsivällinen itsesi kanssa prosessin aikana.